skip to Main Content

Elämä tarjoilee mahdollisuuksia tarjottimella.

Annukka PitkänenEri asia on, huomaako, kuuleeko tai näkeekö tarjontaa. Tällä kertaa minä näin. Ja jopa toimin. Ja tässä olen. Aloitetaanpa alusta…

Muutama vuosi sitten etsin uutta sisältöä tai suuntaa elämääni. Surffailin netissä ilman sen suurempaa odotusta, kun eteeni avautui kansalaisopiston järjestämä hopeakorukurssi. Kevät oli jo pitkällä, joten ajattelin kaikkien paikkojen olevan täynnä. Jatkoin surffailua ja eteeni avautui toisen kansalaisopiston järjestämä hopeakorukurssi. Jätin asian siltä erää, mutta samat kurssit ”pompsahtelivat” eteeni mitä ihmeellisimmissä yhteyksissä, joten pitihän asiaa tutkia uudelleen. Kuinka ollakaan, molemmilla kursseilla oli yhdet paikat vapaana. Huomaamattani olin ilmoittautunut molemmille kursseille.

Ensimmäisenä kurssipäivänä tutkin malleja ja päädyin Oili-ketjun punontaan. Aloitin lenkkien sahaamisen. Sahasin sen illan, toisen illan ja jopa kolmannen. Sormet olivat täynnä haavoja ja laastareita, mutta periksi en antanut. Kaiken sahaamisen, haavojen ja tuskailun keskellä tajusin, että tässä se nyt on. Tämä on minun juttuni!! Enkä ollut edes aloittanut koruntekoa :D.

Sain kuin sainkin langat sahattua ja aloitin ketjun punonnan. Tarkoitus oli punoa kaulaketju. Punoin kaulaketjun, ranneketjun, kahdet erilaiset korvakorut sekä lahjaksi toisen kaulaketjun ja ranneketjun… Siitä se sitten lähti, valtava nälkä oppia uusia punontamalleja ja korunvalmistustekniikoita.

Useiden kurssien ja valmistuneiden korujen jälkeen janosin edelleen lisäoppia. Kuinka ollakaan, erään surffailun tuloksena löysin opiskelupaikan. Erään toisen surffailun tuloksena löysin toisen opiskelupaikan. Nyt päiväni täyttävät jalometallialan artesaanin opinnot sekä gemmologian perusteiden opinnot. Elämäni Hopeikon koruilijana on alkanut!

– Annukka

Back To Top